söndag, september 02, 2007

Avund - avgrund

Det finns många skäl till att det uppstår klyftor och konflikter mellan människor.
  • Rädsla

  • Okunskap

  • Fördomar

  • Motsatta intressen

  • mm
Men också avund.

Avund riktat mot någon annan för att den har något som man själv inte har. Eller är något man själv inte är.

Det behöver inte vara så att det rent faktiskt är så att det finns en olikhet, det kan lika gärna vara en mycket subjektiv uppfattning av att man själv är "lägre" än någon annan.

Avund kan handla om materiella saker, men också om positioner eller status.

Avundet initieras i en postition av underläge, och alltför ofta är målet att skaffa sig ett överläge. (Sonnevi skriver ju att undeläget är en förberedelse till överläget.)
I värsta fall är man beredd att försämra det för de som man upplever har det bättre, bara för att minska känslan av underläge.

Avundet går också inåt. Det gnager och skaver. Det blir en negativ spiral där man till slut hamnar en situation där man ser sig som ett offer. Allt som sker tolkar man negativt, och som ett resultat av de skillnader man anser finns.

Avund får inte blandas ihop med strävan att få det bättre. Det är inget fel i att vilja förbättra sin situation. Men det blir fel när viljan att förbättra drivs av avundet.

Avund förgiftar.
Avund föder hat
Avund skapar konflikter.
Avund skapar en avgrund.


Men hur kan vi komma undan avundet?

Jämlikhet - Vi kan sträva efter att alla ska ha samma grundvillkor. Inte att alla ska vara lika, men att vi alla ska behandlas lika och få tillgång till samma möjligheter.

Ödmjukhet - Vi kan försöka se vår roll i ett större sammanhang och försöka förstå att vi ingår i något mycket större där vi är beroende av andra.

Självinsikt - Vi kan försöka inse att vi inte är så förträffliga och felfria som vi ofta har en tendens att tro.

Respekt - Vi kan välja att visa respekt för andra, de är ju människor precis som vi, även om de är annorlunda. Vi behöver inse att vi alla egentligen bara är variationer av varandra.

3 kommentarer:

  1. Seppo Lehto kysyy ja vastaa:

    Haluammeko Suomesta kellarihuoria hyväksikäyttävien arabien, somalien ja neekerien porttolan?

    Ehdottomasti ei

    Viite:

    Tabuja kaatanut "Joukkoraiskausten helvetissä"-kirjan tekijä kuoli
    Naisen helvettiä Pariisin esikaupungissa kuvannut Samira Bellil (31) menehtyi syöpään
    Samira Bellil kohosi koko Ranskan tietoisuuteen vuoden 2003 lopulla. Silloin hän julkaisi kirjan, jossa hän sydäntä riipaisevalla rohkeudella kuvasi omaa ja muiden esikaupunkien muslimityttöjen elämää : joukkoraiskauksia (tournantes), naissukupuolen systemaattista halveksuntaa ja alistamista. Tabuna pidetyn aiheen julkistamisen jälkeen, Bellil kohosi "Ni putes, ni soumises" (Ei huoria, eikä alistettuja)-liikkeen esikuvaksi. Samanaikaisesti Belliliä -kuten muitakin liikkeen edustajia- uhkailtiin, sillä paljastuksiensa takia äärimuslimit pitivät hapatuksen tuonutta naista "islamfobian" äänitorvena. Syyskuussa 2004 Samira Bellil kuoli pitkällisten tuskien jälkeen mahasyöpään. Allaoleva, Samira Bellilin haastatteluun perustuva artikkeli julkaistiin Ranskan Uutisissa ensimmäisen kerran tammikuussa 2004.

    Järkyttävistä kokemuksistaan huolimatta Samira Bellil on päättänyt jatkaa elämäänsä omassa esikaupungissaan, samalla auttaen lukuisia kohtalosisariaan.

    Samira kertoo kirjassaan Dans l'enfer des tournantes (joukkoraiskausten helvetissä), kuinka hänen painajaisensa alkoi.

    Algerialaissyntyiset vanhemmat erosivat Samiran ollessa vain vuoden ikäinen. Yksinhuoltajaäiti ei pystynyt valvomaan perinteisiä islamislaisarvoja vastaan kapinoivaa murrosikäistä tytärtään. Samira kohtasi 13-vuotiaana "suuren rakkauden". Ainakin hän luuli niin.

    Poikaystävä oli 19-vuotias. Rakastunut tyttö suostui menemään poikaystävänsä kanssa haisevaan kellariin. Mutta helvetti alkoi, kun poikaystävä lähti ja avasi kellarin oven kaikille kavereilleen, jotka odottivat vuoroaan.

    "Vain kymmenen minuuttia aikaisemmin nauroimme yhdessä", Samira kertoo. Pari päivää tämän jälkeen ensimmäiseen joukkoraiskaukseen osallistunut paikallinen "pomo" yllätti tytön paikallisjunassa.

    "Jos puhut asiasta kenellekään, poltan koko perheesi", hän uhkasi.

    Tyttö piti kaiken sisällään vuosikausia. Hänestä tuli omien sanojensa mukaan "kellarihuora". Korttelin pojat, siirtolaisperheistä lähtöisin kuten uhrinsakin, ottivat tavakseen raahata keskenkasvuisen tytön toinen toistaan haisevimpiin kellareihin tai autotalleihin. Joskus he tarjosivat "palkkioksi" lounaan tai kolikon.

    Kellarihuora kirjoitti kirjan

    Samira kätki kaiken tämän sisimpäänsä vuosikausiksi. Kun hän vihdoin päätti purkautua, isä halveksi, poliisit syyllistivät tytön siksi, ettei tämä ollut totellut vanhempiaan, samoin sosiaalitoimisto .

    Huume- ja alkoholikierteeseen jouduttuaan, kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen, Samira päätti ponnistaa pinnalle psykoterapian avulla. Hän ryhtyi kirjoittamaan kirjaa kokemuksistaan, auttaakseen kohtalosisariaan.

    Kirja julkaistiin alkuperäisversiona, jokainen sana on Samiran oma. Kirja on julma ja armoton kuvaus esikaupunkien elämästä, jossa hienoja sanontoja ei viljellä.

    Vain pari kuukautta Samiran kirjan julkaisun ja sen herättämän kohun jälkeen 17-vuotias Sohane löytyi Pariisin esikaupungin roskien joukosta kuolleena. Mustasukkainen poikakaveri oli valellut tyttöystävänsä bensalla ja sytyttänyt tämän tuleen.

    Samira toimii nykyään myös kohtalosisariensa perustaman liikkeen Ni putes ni soumises (ei huoria, ei alistettuja) johtokunnassa .

    Kun hänen oman sosiaalighettonsa asukkaat kuulivat kirjan ilmestymisestä, he olivat ihan pihalla. "Ei me koskaan nähty sun itkevän, ei me tiedetty asiasta mitään...", oli tavanomainen reaktio.

    Muslimihuivit suojaavat kielletyissä kaupungeissa

    Samira on vain eräs Ranskan suurkaupunkien tai köyhien lähiöiden levottomien kortteleiden ns. kiellettyjen kaupunkien (Cités interdites), väkivallan uhreista. (Katso taustajuttu : Väkivalta roihuaa sosiaalighetoissa)

    Nuorten tyttöjen raiskaustapaukset lisääntyvät parinkymmenen prosentin vuosivauhdilla lähinnä pohjoisafrikkalaisten asuttamissa esikaupungeissa. Poliisit tai lääkärit eivät uskalla enää käydä jengiytyneiden miesten itsevaltaisesti hallitsemissa kortteleissa.

    Siksi monet nuoret musliminaiset käyttävät vapaaehtoisesti mahdollisimman peittävää huivia. Se suojelee heitä miesten väkivallalta. Jos nainen esiintyy vapaasti, meikkaa ja jopa flirttailee, hän on "huora" pute. Joka joidenkin mielestä on oikeus raiskata.

    Muutamia sitaatteja :

    - Ne vaihtavat tyttöjä kuin CD-levyjä tai teepaitoja. (Bellil)
    - Tässä helvetin citéssä kaikki miehet tulee kuin samasta muotista. (Bellil)
    - Mitä tällaisista esikaupungeista voi toivoa, kun pojat on yökaudet ulkona, tytöt sisällä, harva uskaltaa käydä koulua ? Jos poika lukee kirjaa, hänet leimataan heti homoksi. (Ranskan radion keskusteluohjelmasta)

    Tuulikki Muller ja Marylène Lenfant
    le 15 septembre 2004

    SvaraRadera
  2. Hej PEA!
    Bra skrivet, men jag vill nog tycka att det finns en nyansering här.

    Jag tycker det är skillnad på avund och avundsjuka! att avundas någon ngt, är inte samma sak som att missunna personen det, utan att önska sig det samma själv.

    Avundsjuka däremot, då missunnar man personen det, sammtidigt som man önskar sig det denne någon har...

    Kamske har jag helt fel, men jag tycker att det är skillnad. Men i sak håller jag helt med dig!

    Lev väl och må gott!
    KA

    SvaraRadera